Juuri nyt tuntuu ikäänkuin seisoisi bussipysäkillä, jossakin keskellä maalaismaisemaa, hiekkatiellä keskellä ei-mitään. Vähän orvon oloisena pellon laidassa vinossa tönöttävän linja-automerkin vieressä seuraavaa bussia odottaen. Aikataulusta ei ole kuin aavistus, paikallinen isäntä kertoi että kyllä niitä jonkin kerran päivässä tuosta kaupunkiin menee mutta tarkempaa aikaa ei muistanut. Totesi vain että yksi linjuri menee aina ennen päiväkahvia …